Päivää taas "rakas" päiväkirjani. Voiko kukaan henkisesti stabiili ihminen oikeasti edes kirjoittaa päiväkirjaa runkkaamisen lopettamisesta? Ilmeisestikkään en ole henkisesti niin stabiili kuin olen aikaisemmin kuvitellut. Ihminen on mestari pettämään itseään ja uskottelemaan itselleen erilaisia valheita ja tekosyitä, joiden varjolla pystyy sivuuttamaan asiat, joiden sisäistäminen tai toteuttaminen olisi tärkeää. Tällöin elät itse itsellesi luomassa illuusiossa. Vaikka kaikki havaintosi asiasta sotisivat uskomuksiasi vastaan, niin silti ihmisenä olet kykenevä selittämään asiat omien vääristyneiden uskomuksiesi kautta. Uskon, että tämä on ihmismielelle hyvin tyypillinen toimintatapa, kenties jonkinlainen suojamekanismi "kovaa" todellisuutta vastaan. Kuitenkin lopulta jossakin elämää vaiheessa tulee se piste, jolloin tosiasiat on hyväksyttävä. Ja vasta tosiasioiden hyväksymisen ja sisäistämisen jälkeen on mahdollista saavuttaa henkinen tasapaino ja tyyneys. 

Pornon kuluttamisen ohella olen harjoittanut meditointia tähän päivään mennessä noin kolme kuukautta. Aloitin päivittäiset meditointiharjoitukset huhtikuun alussa ja olen pyrkinyt meditoimaan päivittäin 20-40 minuuttia, riippuen aikatauluista. Eli meditointia olen harjoittanut pidempään kuin nykyistä pornotonta elämäntapaa, ja epäilen intuitiivisesti, että meditoinnin aloittaminen johdatti minut tähän ratkaisuun. Nimittäin, meditointi on saanut minut näkemään todellisuuden selvemmin, ja erityisesti näkemään omat vahvuuteni ja heikkouteni selvemmin. Päätin kokeilla meditointia katsottuani Yle Areenasta dokumentin miehestä, joka oli luonteeltaan pahimman pelkääjä ja äärimmäinen stressaantuja. Dokumentissa mies etsi ratkaisua ongelmiinsa ja yhtenä hoitokeinona hän kokeili meditaatiota, joka näytti toimivan. Suhtauduin asiaan aluksi täytenä huuhaana, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Heti ensimmäisen meditointikerran jälkeen huomasin olevani selkeästi rauhallisempi, kykenevä keskittymään paremmin ja enemmän läsnä. Nyt kun olen harjoittanut meditointia muutaman kuukauden, olen alkanut havaitsemaan itsessäni asioita, joihin en koskaan aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Erityisesti olen alkanut huomaamaan tiettyjä negatiivisia käyttäytymismalleja itsessäni, joista haluan päästä eroon, mutta olen myös alkanut ymmärtämään paremmin muiden ihmisten motiiveja ja syitä heidän käytökselleen (niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä). Todellisuuden näkeminen paljaana ja "puhtaana" saattaa olla erittäin kivuliasta, erityisesti jos omat kuvitelmat (eläminen illuusiossa) omasta itsestästään eivät vastaakkaan todellisuutta. Vaikka herääminen illuusiosta ja palaaminen todellisuuteen on kivuliasta, niin se on tarpeellista, koska tällöin oman egonsa voi rakentaa todelliselle ja kestävälle pohjalle. Pojalta otetaan niinsanotusti luulot pois.

Sitten raporttiosuuteen, päivä nro 43 oli kohtuullisen mukava, ainut negatiivinen asia oli väsymys johtuen huonoista yöunista. Päivä 44 oli ryyppypäivä, alkupäivästä oli ontto olo ja maha sekaisin, mutta ongelma suli pois kuin kusi lumeen vanhalla perisuomalaisella parannusmenetelmällä. Päivä 45 oli krapulapäivä, krapula oli siedettävä koska siirryin veden juomiseen klo 24. Päivä 46, eli tämä päivä, on ollut väsynyt johtuen vähäisistä yöunista la-su yönä. Naitua tuli viikonlopun aikana kolme kertaa ja tuntuma kullissa oli hyvä. Kahden viikon purkautumattomuuden jälkeen mälliä tulee muuten uskomattomat määrät. Minusta tuntuu, että panemisen miellyttävyys on kasvanut huomattavasti. Olen ollut muuten nyt kahtena peräkkäisenä päivänä erittäin tunteellinen, jotkin musiikkikappaleet ovat saaneet minut melkein kyynelehtimään. Mihin tämä maailma on menossa..