Taas on menty yksi pyöreä kymmenluku eteenpäin. On hyvä, että ryhdyin kirjoittamaan tätä päiväkirjaani porno-ongelmastani, koska kirjoittamisen ohessa joudun pohdiskelemaan omia tuntemuksiani ja tekemisiäni.

Eilen olin ylhäällä, nyt olen vaihteeksi alhaalla. Elämän kova koukku löi minut heti aamulla kanveesiin, ja näyttävästi olen koko päivän siellä pysynytkin. Mitään normaalia suurempia vastoinkäymisiä en ole kokenut, mutta olen tuntenut itseni koko päivän helvetin surulliseksi, itkuiseksi ja hyödyttömäksi. Tämä raastava tunne on samanlainen kuin ihminen tuntee silloin, kun on onnettomasti rakastunut. Eli ihan vitun pahalta. Mitään kunnon syytä tälle tunteelle ei kuitenkaan ole. Viikonloppu meni todella mukavasti jne. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin en ainakaan ole kuolemanväsynyt niinkuin ensimmäiset 50 päivää olen ollut. 

Olen muuten ollut joskus onnettomasti rakastunut. Olin ihastunut/rakastunut yläasteella luokallani olevaan tyttöön ja jälkeenpäin kuulin, että hänkin tykkäsi kovasti minusta. Valitettavasti olin silloin itsetunto-ongelmainen teini ja pilasin koko homman aikailemalla liian pitkään. Tosin välillä pornolakkoni aikana on tuntunut, että itsetuntoni/luottamukseni ei ole juurikaan kehittynyt tuon tilanteen jälkeen. Tuosta toipumiseen meni muistaakseni useampi kuukausi, mutta kyseinen epäonnistuminen kyllä varjosti toimintaa tyttöjen kanssa armeijaan asti. Olin täysi floppi nuorempana tyttöjen kanssa, juuri kukaan ei kiinnostunut minusta ja jos kiinnostui, niin olin aivan liian tyhmä ja ylimielinen tajutakseni sen ja tarttuakseni tilaisuuteen. Tästä johtuen sainkin ensimmäisen kerran vasta joskus 18 tai 19 vuotiaana. Itseluottamusongelmat ovat katalia, ne muodostavat ikävän noidankehän, josta ulospääsy on vaikeaa. Vieläkään en ole täysin sinut tämän asian kanssa, sillä en ole edelleenkään varma, että tulenko koskaan enää tuntemaan yhtä palavasti ketään ihmistä kohtaan. Enkä tiedä, että miltä tuntuisi seurustella ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntee niin voimakkaasti. Todennäköisesti se olisi maailman paras tunne, niin olen ainakin kuullut sanottavan.

Ymmärsin myös tänään, että olen niinsanotusti uuden elämän kynnyksellä joidenkin asioiden suhteen. Olen kyllä intuitiivisesti tiennyt tämän asian jo pitkään, mutta jostain syystä olen kieltäytynyt ajattelemasta tai sisäistämästä sitä. Olen valmistumassa vuoden sisällä ja joudun todennäköisesti muuttamaan töiden perässä pääkaupunkiseudulle tai muihin isompii kasvukeskuksiin. Ongelma on tietysti se, että en tunne näiltä paikkakunnilta juuri ketään ja joudun etsimään täysin uudet sosiaaliset ympyrät. Pienen lisähaasteen tuottaa se, että luonteeltani olen intreversioon päin kallistuva (en onneksi äärimmäinen). Muutenkin olen huomannut, että nuoruuden kavereihin on tullut pidettyä yhä vähemmän yhteyttä. Tämä johtuu siitä, että minulla ei ole enää nykyään hirveästi yhteisiä asioita heidän kanssaan. Muutenkin olen itse joutunut olemaan jo usean vuoden ajan aina se, joka ottaa ensin kontaktia, järjestää juhlia jne. Olen kyllästynyt siihen. Eli toisinsanoen, minä olen tarvinnut enemmän heitä kuin he minua. Aion kyllä hankkia uusia kavereita kunhan ensin pääsen henkisesti jonkinlaiseen tasapainoon. Introvertin luonteeni takia olen pystynyt elämään vallan mainiosti asian kanssa pitkään, enkä ole kokenut tarvetta muutokselle, mutta rajansa kaikella tässäkin asiassa.

Olen nyt loppusuoralla opintojeni suhteen ja ikävä kyllä olen tuhlannut tämän yhden elämäni parhaista tilaisuuksista hankkia uusia tuttavia/kavereita. Olen saanut opintojeni aikana vain kourallisen sellaisia kavereita, joihin tulee pidettyä sillontällöin yhteyttä. Vitun säälittävää. Juttelin viikolla asiasta juuri yhden vanhan opiskelukaverin kanssa ja hän valitteli samaa. Ilmeisesti en ole ongelman kanssa laisinkaan yksin.

Näyttävästi joudun nyt käymään läpi huomattavan määrän käsittelemätöntä paskaa, jonka olen ennen sivuuttanut täysin. Näköjään porno&orgasmi -kombolla kun pystyy turruttamaan itsensä ja tunteensa todella tehokkaasti. Tai ainakin minä pystyn. Vaikka tänään on ollut paska päivä, niin olen tajunnut uusia asioita, joten tämäkin päivä on ollut lopulta tarkoituksenmukainen.