Pohdin, että jaksanko tänään tehdä päivitystä, koska ei ole hirveästi mitään sanottavaa. Päätin kuitenkin tehdä, koska nyt on hyvin aikaa kirjoittaa joutavia.

Tänään päivällä kävin dippaamassa alamaissa, mutta nousin sieltä jaloilleni melko jouhevasti ja loppupäivä on mennyt ihan ok fiiliksissä. Olin töiden jälkeen vitun väsynyt ja en saanut töissäkään projektia juuri lainkaan eteenpäin. Päätin kuitenkin, että en jää sohvalle makaamaan vaan menen salille vaikka väkisin. Salin jälkeen oli hyvä olo. Huomenna sitten kävelenkin kuin Aku Ankka kipeillä jaloillani, en näet ole käynyt salilla taas pariin viikkoon.

Olen nyt huomannut lyhyen meditointiurani aikana sen, että jos olen henkisesti epätasapainossa, niin huomaan sen välittömästi alkaessani meditoimaan; en pysty keskittymään hengitykseen, ajatukseni karkaavat kokoajan arkisiin asioihin. Tänään on ollut juuri tällainen päivä. Huonoinakin päivinä on kuitenkin vain yritettävä kovasti, luovuttamalla kun ei yleensä saavuta mitään.

Olen pohdiskellut ajoittain sitä, että mikä erottaa omassa asiassaan menestyvän ihmisen keskimääräisestä kansalaisesta. Kaksi asiaa on tullut mieleeni, nimittäin luja tahto ja usko itseensä. Tietenkin tietty määrä lahjakkuutta vaaditaan myös, esimerkiksi minusta ei tule ikinä edes keskinkertaista laulajaa. Jos haluaa tulla jossain asiassa hyväksi, joutuu epäonnistumaan ensin useasti. Kun olet epäonnistunut, olet väsynyt, kukaan ei usko sinuun ja muutkin asiat ovat päin vittua, niin tällöin sisu punnitaan. Tässä tilanteessa tarvitaan lujaa tahtoa ja uskoa itseensä. Ne, jotka pystyvät jatkamaan oman juttunsa tekemistä tällaisessa tilanteessa, tulevat menestymään. Ne, jotka luovuttavat, tulevat pysymään keskinkertaisina. Itse en koe mitään vikaa keskinkertaisuudessa, koska elämä on tällöin helppoa ja varsin tyydyttävää. Kysehän on enemmänkin siitä, että mitä elämältään haluaa. Jos haluat olla menestyvä henkilö alallasi, mutta luovutat kesken kaiken, niin tällöin tulet olemaan tyytymätön lopun elämääsi.

Nyt kun en ole saanut ulkoista stimulaatiota pornosta ja veivaamisesta, niin minulle on alkanut kehittymään halu ilmaista himojani kirjallisessa muodossa. Voisin alkaa kirjoittamaan eroottisia novelleja. Oikeastaan omassa tapauksessani kyse saattaisi olla ajoittain enemmänkin rivoottisista novelleista. Edesmennyttä Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoista lainatakseni: "Äitini toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi."