Koko viikon olen ollut levoton, hiukan ärtynyt ja keskittymiskyvytön. Tajusin juuri mistä se johtuu. En edes muista milloin viimeksi olen pitänyt totaallisen lepopäivän, eli päivän, jolloin en tee yhtään mitään. Tai teen, mutten mitään sellaista, joka haiskahtaa vähääkään työltä tai rehkimiseltä. Ja en jälleen tänäkään viikonloppuna sellaista saa, koska pitää juosta kaikissa vitun kissanristiäisissä. Lanka palaa molemmista päistä, saatana. Ei tippaakaan kiinnostaisi. Keskittymiskykyni on tällä hetkellä yhtä hyvä kuin keskimääräisellä kultakalalla.

En keksi mitään henkevää kirjoitettavaa juuri nyt. Enkä kyllä sellaista pystyisi tuottamaankaan. Pitäisi pakata vitun tavaroita, sekin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja tunnen kuinka ohimosuoneni alkavat sykkimään yhdistetystä vitutuksen ja stressaantumisen tunteesta. Miettikää nyt, mies stressaantuu pakkaamisesta. Kyllä todellakin olen lepopäivän tarpeessa.

VITTU, SAATANAN PERKELE. HUORA.