Aikuisviihteetön elämäntapani on vierähtänyt kolminumeroisien lukujen puolelle. Tämän juhlallisen lukeman kunniaksi teen pienen väliyhteenvedon kuljetusta matkasta. Olen juuri nyt hieman väsynyt, koska viikonloppu ja kulunut viikko ovat olleet sangen hektisiä, joten en ota mitään vastuuta tekstin epäloogisuuksista.

Aluksi kuitenkin kuluneen viikon kuulumiset. Tämän viikon aikana koin jälleen uusia olemisen tiloja. Olin maanantaista perjantaihin hyperaktiivinen. Keskittymiskykyni oli aivan perseestä, en pystynyt keskittymään mihinkään yli viittä minuuttia kauempaa. Koitappa siinä sitten tehdä aivotyöskentelyä.. Koin myös tarvetta sosialisoida normaalia enemmän ihmisten kanssa. Perusluonteeltani olen nimittäin introversioon taipuvainen (en kuitenkaan äärimmäinen) ja liiallinen sosialisointi ihmisten kanssa on kuluttavaa. Yleensä saan ihmisannokseni täyteen koulu/työpäivän aikana, mutta kuluneella viikolla olin lähes joka ilta menossa. Uudet opiskelijat ovat näet aloittaneet tällä viikolla, joten iltaisin on ollut erinäisiä tapahtumia siihen liittyen. Koulun ohella tekemäni työhommat toki rajoittivat yöriekkumisen määrää, mutta olen silti yllättynyt itseeni asiassa. Normaalisti olisin jäänyt makaamaan kotiin

Olen pohdiskellut pornon lopettamisen vaikutusta itseeni. Kokemani "vieroitusoireet" ovat olleet harvinaisen todellisia ja ainutkertaisia, joten ilmeisesti todellakin olen ollut jonkinasteisesti addiktoitunut aikuisviihteeseen. Mitään muuta syytä en näille kokemilleni olotiloille keksi, sillä vastaavaa en ole koskaan elämässsäni aikaisemmin kokenut. Kaikki nämä ovat kuitenkin subjektiivisia kokemuksiani, joten minään absoluuttisina totuuksina näitä ei ole syytä ottaa. Kaikesta huolimatta olen omasta mielestäni saanut pornon ja runkkaamisen lopettamisesta positiivisia vaikutuksia. Suosittelen pornon ja runkkaamisen vähentämistä/lopettamista kaikille niille, jotka kokevat sen itselleen ongelmaksi.

Alkujaan idea pornon lopettamiseen lähti siitä, että olin muuttunut tuhkamunaksi. En juurikaan enää kiihottunut naisista ja seksin harrastaminen tuntui mekaaniselta jyystämiseltä. Kullini oli tunnoton, löysä ja paska. Viimeinen niitti minulle oli se, että pääsin lemmenpuuhiin unelmieni neitosen kanssa ja olin lähes kyvytön suoriutumaan, enkä juurikaan nauttinut seksistä. Vehkeeni oli puolilöysä ja hädintuskin pystyin panemaan sillä. Se vitutti. Päätin googlettaa asiasta ja päädyin lopulta katsomaan Youtubesta TED talksin videon aiheesta. Sen jälkeen lueskelin lisää asiasta Your Brain On Porn -sivustolta. En vieläkään pidä tieteellisiä perusteluita valideina, koska kunnollista tutkimustietoa ei ole riittävästi. Subjektiivista ja kokemusperäistä tietoa näyttää kuitenkin kertyneen varsin paljon ja monella homma näyttää kuitenkin toimivan, joten päätin kokeilla asiaa omakohtaisesti ennenkuin marssin lekuriin mittauttamaan testosteronitasojani ja pyytämään reseptiä Viagraan. 

Positiivisia muutoksia tähän mennessä:

  • erektiot ovat kestävämpiä ja kovempia, kullini tuntoherkkyys tuntuu paranevan pikkuhiljaa
  • halu sosialisoida enemmän
  • suhtautuminen seksiin vähemmän pakonomaista
  • ajansäästö (enää päivästä ei kulu tuntia runkaamiseen ja pornon katseluun)
  • halu oleilla naisten seurassa ilman taka-ajatuksia, pelkkä juttelu ja hymyt saavat hyvälle tuulelle

Yhteenvetona voisi sanoa, että minusta tuntuu siltä, että olisin palaamassa vanhaksi hyväksi itsekseni jälleen. Nimittäin sellaiseksi, joka olin joskus lapsuudessa/teini-iässä. Vielä on kuitenkin liian aikaista tehdä mitään lopullisia päätelmiä. Pornon lopettamisen lisäksi toinen vahvasti henkiseen puoleeni vaikuttanut asia on mindfulness meditointi. Nämä positiiviset muutokset johtuvat osaltaan myös meditoinnista, joten pelkästään aikuisviihteettömän elämäntavan piikkiin niitä ei sovi laittaa.

Alla vielä karkea yhteenveto tuntemuksista kuluneen sadan päivän aikana:

Päivät 1-50
Ensimmäiset 50 päivää olivat käsittämätöntä_infernaalista_paskaa. En ole ikinä eläessäni ollut yhtä pitkää aikaa niin väsynyt, masentunut, alakuloinen, vedoton, ahdistunut ja sumea. Ensimmäinen viikko sujui kohtuullisen hyvin, ja mielialani oli melko hyvä, mutta sen jälkeen alkoi todellinen alamäki. Näiden vajaan kahden kuukauden aikana en mm. pystynyt edes imuroimaan kämppääni enkä valmistamaan mitään einesruokia kummallisempaa (tavallisesti rakastan kokkaamista), olin siis täydellisen hampaaton. Ihmettelen näin jälkeenpäin, että miten edes kykenin käymään joka päivä töissä. Nyt tiedän miltä kunnolla masentuneesta ihmisestä tuntuu. Jos tuollaisessa olotilassa joutuisi viettämään aikaansa vaikka vuoden, niin en ihmettele yhtään, että jotkut päätyvät itsemurhaan. Väsymystä ja masentuneisuutta vittumaisempaa kuitenkin oli ahdistuneisuus. Välillä minusta tuntui, että sekoan ja menetän järkeni. Tällöin ainut keino oli lähteä ulos kävelemään, oli sitten päivä tai yö. Ehkä tämä oli jotakin paniikkihäiriön tyyppistä. En tiedä, perseestä joka tapauksessa. Lisäksi kullini oli täysin kuollut 2-4 vkoa. En omannut minkäänlaista libidoa tai aamu/yöerektiota, ja munani muistutti lähinnä ohutta roikkuvaa spagettia. Koin myös jonkin aikaa omituisia flunssan tuntemuksia kuitenkaan olematta flunssassa, lihassärkyä, päänsärkyä, mahavaivoja. Hiukseni hilseilivät myös järkyttävän paljon. Ilmeisesti olin sangen stressaantunut.

Päivät 51-80
Tätä aikaa leimasivat lähinnä voimakkaat mielialan heittelyt. Välillä itkin kuin pikkutyttö, välillä olin iloinen, välillä masentunut, välillä uhmakas/agressiivinen... Ahdistuneisuus, masentuneisuus, vedottomuus ja väsymys alkoivat vähä vähältä hellittää. Yhteiskuntakelpoisuuteni alkoi hiljalleen palautua. Aamuerektioita silloin tällöin. Tuntoaisti kullissa ja erektiot parempia.

Päivät 81-100
Mitään kovin mullistavaa ei tämän ajanjakson aikana tapahtunut verrattuna edellisiin. Edelleen satunnaista lyhytkestoista mielialan heittelyä. Tuntuu siltä, että olen menossa kokoajan parempaan suuntaan. Vieläkään en kuitenkaan tunne, että libidoni olisi samalla tasolla kuin aiemmin pornoa säännöllisesti katsellessani. Tosin tämä on toisaalta myös hyvä, sillä jatkuva pillun pohtiminen vie ajatukset pois olennaisesta.

Enää en aio palata palata pornonhuuruiseen elämäntapaani, sillä tunnen olevani pikkuhiljaa parempi ihminen. Runkkaaminen ja pornon katselu tuntuvat kokoajan vain etäisemmiltä ja turhanpäiväisemmiltä asioilta. Olisinpa tehnyt tämän valinnan aiemmin. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka tuntevat pornon hallitsevan elämää liiaksi.