Selailin vanhoja päivityksiäni ja huomasin erään asian. Alkupään päivityksistä on nähtävissä, että suhtautumiseni seksiin ja naisiin on ollut melko vääristynyttä ja pakonomaista. Pikaisen selailun perusteella nimittäin minulle jäi vaikutelma, että lähes jokainen päivitys käsitteli naisia tai seksiä jollain tasolla. Olin vuosien varrella kehittänyt itselleni harhan, jonka perusteella mittasin omaa hyvyyttäni. Tässä harhassa koin itseni sitä hyväksytymmäksi mitä enemmän pääsin seksuaaliseen kanssakäymiseen eri naisten kanssa. Eli mitä enemmän uusia naisia kaadoin, sitä hyväksytymmäksi koin itseni. Kyse ei ollut kovasta libidosta ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä vaan siitä, että käsitykseni itsestäni, elämästä ja maailmasta oli vääristynyt. Jälkeenpäin tarkasteltuna tuo oli melko kuluttava tapa elää ja toimia. Kyseisen ajatusmallin päälle on melko mahdotonta rakentaa tasapainoista ja vahvaa itsetuntoa. En väitä, että olisin vieläkään täysin vapaa tuosta ajattelutavasta, mutta ainakin nykyään tiedostan ja ymmärrän ongelman.

Ideaalitilanteena näen, että ihmisen on kyettävä olemaan onnellinen riippumatta ulkoisista olosuhteista ja tekijöistä. Tietenkin olettaen, että tietyt perustarpeet (riittävä ravinto, lämmin nukkumapaikka jne.) on tyydytetty Tällöin ulkoiset tekijät eivät määrittele henkilön onnellisuutta. Kun yksilön onnellisuus on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, elämä muuttuu epätasapainoiseksi. Saatat olla onnellinen tänään, mutta et huomenna, sillä ulkopuoliset asiat määrittelevät lopulta onnellisuutesi. Voidaan kysyä, että voiko kyseistä tilannetta edes kutsua oikeaksi ja todelliseksi onnellisuudeksi?

Ihminen on taipuvainen "sitten kun" -ajatteluun. "Sitten kun voitan lotossa, olen onnellinen", "sitten kun saan unelmieni työpaikan, olen onnellinen", "sitten kun saan seuraavan iPhonen", ja niin edelleen. Kuitenkin aina lopulta haluamansa asian saavutettuaan ihminen kyllästyy ja ryhtyy tavoittelemaan seuraavaa asiaa. Tällöin hän viettää suuren osan ajastaan onnettomana, vain jatkuvasti tavoitellen seuraavaa etappia, jonka jälkeen hän viimein kuvittelee olevansa onnellinen. Valitettavasti maalitolpat siirtyvät jatkuvasti, ja onnellisuus näyttää karkaavan aina seuraavan tavoitellun asian taakse. Lopputulosksena ihminen ei ole koskaan pysyvästi onnellinen ja tyytyväinen.

Itse olen viimeaikoina sortunut "sitten kun" -ajatteluun liittyen työpaikan hankintaan. Olen nimittäin etsinyt vakituista työpaikkaa ja olen usein huomannut ajattelevani, että "sitten kun minulla on työpaikka, olen tyytyväinen, koska saan säännöllisesti palkkaa ja tehdä kiinnostavaa ja hyödyllistä työtä". Totuus on kuitenkin se, että uuden työpaikan ja säännöllisen palkan hohto katoaa, ja alan haikailemaan, että olisipa minulla enemmän vapaa-aikaa (kuten juuri nyt minulla on).

Edellisessä postauksessani pohdin oman elämäni päämäärää ja tarkoitusta, sekä valittelin, etten tiedä mitä ne ovat. Tätä kirjoittaessa aloin pohtimaan, että ehkä elämäni päämäärä onkin vain pyrkiä olemaan onnellinen. Olemaan onnellinen riippumatta ulkoisista tekijöistä. Olemaan kesto-onnellinen. Ehkä minun pitää tutkia onnellisuuden olemusta ja käsitettä hieman syvällisemmin. Aikojen saatossa asiaa ovat varmasti pohtineet minua huomattavasti sivistyneemmät ja älykkäämmät henkilöt.