Pari päivää jälleen kuljettu eteenpäin. Kuluneet kaksi päivää eivät ole sisältäneet suuria mullistuksia. Olotila on ollut kohtuullisen siedettävä/välillä paska, ei kuitenkaan millään lailla optimaalinen, prosenteissa mitattuna ehkä 60-70%. Tuntuu, että olen kokenut näiden päivien aikana pikakelauksella koko tunnetilojen skaalan; ilon, surun, itsesäälin, masentuneisuuden, vihan, sisuuntumisen, tylsyyden jne. Mielialani ovat siis vaihdelleet hyvin äkillisesti laidasta laitaan. Esimerkiksi, kun poljin tänään aamulla töihin, meinasin alkaa itkemään ilman mitään järkevää syytä. Syy tunnepuuskalleni oli se, että ajattelin talvisotaa ja suomalaisten suunnattomia ja epäinhimillisä ponnistuksia sen aikana. Tunsin ylpeyttä suomalaisista, mutta myös samaan aikaan tunsin surua johtuen talvisodan menetyksistä. En osaa suhtautua juuri nyt järkevästi omaan itseeni. Olenkohan jonkinlaisessa sekoamisen ja/tai henkisen kasvun prosessissa? Saatana. Alankohan seuraavaksi itkemään kun näen punaisen volvon, jonka assosioin jollain tavalla johonkin käsittämättömään? Tai jotain muuta yhtä absurdia..

Olen kokenut näissä teiniangstisissa tunnetiloissani nyt kahden päivän aikana myös erään poikkeuksellisen ja positiivisen asian. Nimittäin, olen kokenut voimaantumisen ja sisuuntumisen tuntemuksia. Jostain syystä loppupäivästä töissä olen mennyt itsesäälimoodiin ja ollut alakuloinen, tätä on seurannut sisuuntumisen tunne. Olen lähes suuttunut itselleni siitä, että ryven alakulossa ja itsesäälissä. Tämän johdosta olen heti töistä päästyäni painunut lenkille tai uimaan, ja rääkännyt itseäni fyysisesti. Se on ollut minulle oikein.

Koska olen ollut nyt melkein 50 päivää ilman pornoa ja runkkaamatta, ja vieläkään vointini ei ole samalla tasolla kuin aiemmassa pornoelämässäni, niin pohdintojeni mukaan tälle on kaksi mahdollista syytä (tai sitten molempien yhdistelmä). Ensimmäinen syy voisi olla se, että olen todellakin kymmenen vuoden veivaamisurani aikana saanut hankittua itselleni addiktion ja nämä ovat todellisia vieroitusoireita. Olen suhtautunut koko projektini ajan hieman skeptisesti pornoaddiktion olemassaoloon, mutta tämä yleispaska olotilani ainakin on harvinaisen todellinen eikä mitään plaseboa. Toinen syy voisi olla, että todellisuudessa olen ollut jo pitkään henkisesti epätasapainossa ja olen paennut käsittelemättömien asioiden kohtaamista pornon katselulla ja runkkaamisella. Ja nyt olotilani on paska, koska joudun kohtaamaan nämä asiat enkä pääse pakoon aikuisviihteen pariin. Vittu! Ja kaiken lisäksi vielä maha on ollut helvetin löysä tai sekaisin viimeiset kaksi viikkoa vaikka ruokailutottumukseni eivät ole muuttuneet. Itse asiassa, juuri tälläkin hetkellä tekisi mieli vetää käteen vain saadakseni helpotuksen olotilaan, mitään seksinhimoja en kuitenkaam koe juuri nyt. Tietysti aina on mahdollista, että tämä johtuu fyysisistä asioista, kuten testosteronitasojen alhaisuudesta tai kilpirauhasesta jne. Kuitenkin tämä vuoristorata alkoi samalla kun lopetin pornon katselun ja runkkaamisen... Jep, ylianalysointi on ongelmani.