Tänään ollut ihan vitun levoton olo koko päivän. Käsittämättömän ärsyttävää. Ei pysty kunnolla keskittymään ja ajatukset kimpoilevat aivan minne sattuu kokoajan. Viimeiset viisi päivää ovat olleet enemmän tai vähemmän tällaista. Meditoinnista ei ole tullut mitään juuri tästä syystä. Ennen kuin lopetin pornon katselun ja ylettömän käteenvedon tällaisia kausia oli aina sillointällöin, silloinkaan meditointi ei sujunut. Meditoidessa huomaa helposti, kun mieli ei ole tasapainossa. Tällöin mielen tyhjentäminen ei onnistu kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan. Uuden pornovapaan elämäni aikana tällaisia päiviä on tuntunut olevan huomattavasti enemmän kuin hyviä meditointipäiviä. Kun meditointi sujuu, niin sujuu kaikki muukin.

Nytkin menetin taas punaisen langan päässäni. En muista mistä olin juuri alkamassa kirjoittamaan. Ainiin, nyt muistan! Jotain positiivista on sentään tässäkin levottomuuden multihuipennuksessa, olen alkanut taas löytämään 70 päivää kadoksissa olleen uteliaisuuteni ja kiinnostukseni erilaisia asioita kohtaan. Olen muunmuassa kiinnostunut lähes kaikesta, mutta erityisen kiinnostunut olen tekniikasta ja luonnontieteistä. Pieni kipinä on jälleen herännyt sisälläni. Saa nähdä, että kehittyykö se roihuavaksi intohimon liekiksi vai kuseeko kohtalon kova koura sen sammuksiin. Silloin kun vielä olin ahkera aikuisviihdemies, niin tuo intohimon liekki paloin keskivahvalla liekillä. Lopetettuani aikuisviihdeharrastuksen liekki sammui, toivottavasti vain väliaikaisesti.

Lueskelen aina heikkoina hetkinäni netistä ihmisten kertomuksia pornon&runkkaamisen lopettamisesta. Yleisesti näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla homma on vahvasti voiton puolella jo 90 päivän jälkeen. Itselläni tuskin on. Epäilen lähes päivittäin koko homman järkevyyttä, sillä oloni on edelleen huonompi kuin säännöllisesti aikuisviihdettä kuluttaessani. Kuitenkaan en aio palata vanhoihin tapoihin, koska nykyään jatkuva pornon katselu on minusta säälittävää. Jos aloittaisin jälleen, olisin luovuttaja ja joutuisin toteamaan, että en pysty kontrolloimaan itseäni.

Yksi mielenkiintoinen seikka on myös ilmennyt projektini aikana; nousuhumala tuntuu lattealta. En koe nousuhumalan euforiaa läheskään yhtä vahvasti kuin ennen. Pidän nousuhumalan euforiasta, mutta jos olen menettänyt kykyni tulla kunnolliseen nousuhumalaan, niin pitää varmaan samalla lopettaa juopottelukin. Huolestuttavaksi menee nuoren miehen elämä, sillä pian minulla ei ole enää mitään paheita. Pitää varmaan alkaa käymään sitten vastapainoksi huorissa. Liian kunnolliset ja paheettomat ihmiset ovat epäilyttäviä, lähes jumalolentoja. Me paheiden saastuttamat rakkikoirat vain katselemme alhaisten silmiemme läpi näitä säteileviä puolijumalhahmoja.

Yöpäivitys
Kävin puolentoista tunnin kävelylenkillä ja sen aikana olotila parantuikin yhtäkkiä. Käsittämättömiä mielialanvaihteluita..