Lähiaikoina olen havainnut jotai muuttuneen itsessäni. Pystyn sietämään epämukavia olotiloja paremmin enkä ole niin altis hetken mielijohteista tapahtuville houkutuksille. Ennen olisin lähtenyt hakemaan välitöntä helpotusta olotiloilleni, mutta nykyään tiedostan, että ne ovat vain hetkellisia ja ohimeneviä oikkuja mielessäni. Esimerkiksi tänään olisi tehnyt mieli runkata (ilman pornoa tietenkin). Päätin kuitenkin, että tällä kertaa en anna periksi houkutuksilleni. Runkkaushimo iski päivän aikana lukemattomia kertoja kun aivoni yrittivät jallittaa minua lankeamaan himojen ja nautintojen pauloihin. Pahimman himon hetkellä ihmisen mieli menettää vähäisenkin rationaalisen ajattelukykynsä; mielessä on vain himo. Vastustaessaan himoa ihminen alkaa keksimään itselleen perusteita, jotta voisi ratketa: "Vain tämän (viimeisen) kerran", "Ensi kerralla sitten en anna periksi", "Kyllä kaikki muutkin"... Jos ihminen kuitenkin pystyy vastustamaan himoa eikä anna periksi, niin himon laannuttua hän pystyy jälleen näkemään asiat selkeästi. Ihminen huomaa, että pahimman himon hetkellä hän oli kuin automaattiohjauksella, eikä pystynyt ajattelemaan/toimimaan järkevästi.

Minusta on hieman pelottavaa (ja myös mielenkiintoista) kuinka vahvasti tiedostamaton mieli vaikuttaa käytökseemme. Himon tapauksessa asia on selkeästi havaittavissa. Himo on alkukantaista ja brutaalia, täysin riippumatonta tietoisesta mielestä. Sen kontrollointi vaatii tahdonlujuutta ja rutinoitumista. Vahvinkin mieli on altis himolle, se on aina läsnä. Tiedostamaton mieli vaikuttaa meihin ja käytökseemme - emme vain tiedosta sitä. Se on luonnon meihin koodaama selviytymismekanismi, jonka muuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta.